Elohopeamyrkytys lääketieteellisessä mielessä on Saksassa harvinainen. Lähes jokaisen ihmisen kehossa on kuitenkin pieniä määriä elohopeaa, pääasiassa kalasta ja vanhoista amalgaamitäytteistä. Sekä kalan sisältämä metyylielohopea että amalgaamin elohopeahöyry voivat päätyä aivoihin ja syntymättömään lapseen. Ratkaisevaa on määrä: suurista petokaloista saa usein selvästi enemmän elohopeaa kuin ehjistä täytteistä. Tämä artikkeli kertoo, mitä tutkimukset kummastakin lähteestä todella osoittavat ja mitkä yleiset väitteet eivät pidä paikkaansa.
Tämä on sarjamme ”Miten ihminen myrkyttää itsensä?” osa 1, jossa tarkastelemme yhtä myrkkyä kerrallaan. Artikkeli ei korvaa keskustelua lääkärin tai hammaslääkärin kanssa. Tilanne: marraskuu 2026.
Tärkeimmät asiat lyhyesti
- Kahdessa suuressa satunnaistetussa tutkimuksessa, joissa oli yhteensä yli 1 000 lasta, amalgaamitäytteistä ei havaittu haittaa älykkyysosamäärään, muistiin tai keskittymiseen verrattuna muovitäytteisiin [1][2].
- Ne, joiden amalgaamitäytteet poistettiin, eivät tunteneet oloaan 12 kuukauden kuluttua selvästi paremmaksi kuin terveysohjelmaan osallistuneet, joiden täytteitä ei poistettu [3].
- Säilyketonnikala (light) sisältää keskimäärin 0,126 mg elohopeaa kilossa, miekkakala lähes kahdeksan kertaa niin paljon, lohi ja sardiini hädin tuskin lainkaan [4].
- Tonnikalan elohopeapitoisuudet ovat pysyneet maailmanlaajuisesti suurelta osin samoina vuodesta 1971, eivätkä ole nousseet [5].
- Amalgaamia ei saa 1.1.2025 alkaen EU:ssa pääsääntöisesti enää käyttää, pääasiassa ympäristösyistä [6].
Mitä elohopeamyrkytys on?
Elohopeamyrkytys on liiallisen elohopean aiheuttama hermoston, munuaisten tai muiden elinten vaurio. Elohopean vaarallisuus riippuu paljon sen muodosta:
- Elohopeahöyry (metallinen elohopea): Sitä syntyy esimerkiksi amalgaamitäytteistä tai rikkoutuneista energiansäästölampuista. Hengitettynä keuhkot imevät siitä noin 80 prosenttia [7].
- Epäorgaaninen elohopea (elohopeasuolat): Se imeytyy suolistosta huonosti ja rasittaa lähinnä munuaisia [8].
- Metyylielohopea: Se kertyy petokaloihin, imeytyy ravinnosta lähes kokonaan ja saavuttaa aivot ja sikiön. Äidin kohdussa olevan lapsen hermosto on erityisen herkkä [8].
Elohopeamyrkytyksen oireet
Oireet riippuvat siitä, syntyykö myrkytys äkillisesti suuresta määrästä vai hiipien kuukausien kuluessa. Lääketieteellisesti se kirjataan ”elohopean toksiseksi vaikutukseksi” (ICD-10 T56.1).
- Äkillinen, esimerkiksi suurten höyrymäärien hengittämisen jälkeen: yskä, hengenahdistus, rintakipu, kuume, pahoinvointi, myöhemmin munuaisvauriot [7].
- Krooninen: käsien vapina, ärtyneisyys ja mielialanvaihtelut, muisti- ja unihäiriöt, ienten ja suun limakalvojen tulehdukset, lisääntynyt syljeneritys, tunnottomuus, munuaisvauriot. Metyylielohopean kohdalla etualalla ovat näkö-, kuulo- ja kävelyhäiriöt [7].
Epäilys äkillisestä myrkytyksestä? Esimerkiksi suuren elohopeahöyrymäärän hengittämisen tai elohopeapitoisten kemikaalien nielemisen jälkeen: soita Myrkytystietokeskukseen tai 112.
Todellisia kroonisia myrkytyksiä esiintyy lähinnä työtapaturmissa, elohopeaa käyttävässä kultakaivostoiminnassa, elohopeaa sisältävien ihoa vaalentavien voiteiden käytössä tai suurten metallisen elohopeamäärien aiheuttamien onnettomuuksien jälkeen [9]. Epäspesifisillä oireilla, kuten väsymyksellä, päänsäryllä tai keskittymisvaikeuksilla, on lähes aina muita syitä.
Kuinka paljon elohopeaa kehossa on?
Useimmilla ihmisillä Saksassa elohopeapitoisuus on selvästi alle rajojen, joiden ylittyessä terveyshaitat ovat mahdollisia. Saksan ympäristöviraston (Umweltbundesamt) ihmisbiomonitoroinnin komissio on määrittänyt tätä varten arviointiarvot: Kun virtsassa on vähintään 20 mikrogrammaa elohopeaa grammaa kreatiniinia kohti tai hedelmällisessä iässä olevilla naisilla veressä vähintään 15 mikrogrammaa litrassa, terveyshaitta on mahdollinen (HBM-II-arvo). Alle 5 mikrogrammaa grammaa kreatiniinia kohti tai vastaavasti litrassa verta haitallisia vaikutuksia ei tunneta (HBM-I-arvo). Jos arvo on näiden välissä, komissio suosittelee arvon seuraamista ja lähteen etsimistä, erityisesti raskautta suunnittelevilla naisilla [7]. Hyväkuntoisten amalgaamitäytteiden vaikutus on komission mukaan veren raja-arvon kannalta mitätön. Näytteen tyyppi kertoo, mikä lähde on hallitseva:
- Virtsa kuvastaa lähinnä epäorgaanista elohopeaa eli amalgaamia.
- Veri kuvastaa lähinnä metyylielohopeaa eli kalaa. Jos syö säännöllisesti runsaasti elohopeaa sisältäviä petokaloja, voi saavuttaa veren arvon [7].
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on määrittänyt siedettävät viikoittaiset saantimäärät: 1,3 mikrogrammaa metyylielohopeaa ja 4 mikrogrammaa epäorgaanista elohopeaa painokiloa kohti. Keskimäärin aikuiset Euroopassa jäävät niiden alle, mutta kalaa paljon syövät ja jotkin lapset voivat ylittää ne [8]. EFSA:n mukaan tärkeimmät metyylielohopean lähteet ovat tonnikala, miekkakala, turska, valkopollakki ja hauki.
Amalgaamipaikat: mitä tutkimukset osoittavat?
Amalgaamitäytteet vapauttavat mitattavasti elohopeaa, mutta satunnaistetuissa tutkimuksissa tämä ei johtanut todettaviin terveyshaittoihin. Kaksi JAMA-lehdessä vuonna 2006 julkaistua tutkimusta on vakuuttavimmat. Uudessa-Englannissa 534 lasta jaettiin satunnaisesti saamaan amalgaami- tai muovitäytteitä. Viiden vuoden kuluttua amalgaamia saaneilla lapsilla oli virtsassa hieman enemmän elohopeaa, mutta heidän älykkyysosamääränsä ei poikennut: ero oli 1,0 pistettä, jopa hieman amalgaamiryhmän eduksi, eikä se ollut merkitsevä. Myös muisti, hienomotoriikka ja munuaisarvot olivat samat [1]. Lissabonissa tehty rinnakkaistutkimus 507 lapsella päätyi samaan tulokseen [2].
Multippeliskleroosin osalta meta-analyysi ei löytänyt varmaa yhteyttä amalgaamiin [10]. Alzheimerin taudista on vain vähän ja vanhempia tutkimuksia, joissa ei ole selvää tulosta.
Amalgaami ei silti ole täysin vaaratonta kaikille: harvoin esiintyy todellisia allergioita tai limakalvojen tulehdusreaktioita suoraan täytteen vieressä. Yhdysvaltain lääkevirasto FDA suosittelee vuodesta 2020 lähtien riskiryhmille käyttämään mahdollisuuksien mukaan muita materiaaleja: raskaana oleville, imettäville, raskautta suunnitteleville naisille, lapsille sekä ihmisille, joilla on munuaisten vajaatoiminta, tiettyjä hermostosairauksia tai amalgaamiallergia. Ehjien täytteiden poistamista se ei suosittele [11].
Amalgaamitäytteen poistaminen: auttaako se?
Ehjien amalgaamitäytteiden poistattaminen ei tähänastisten tutkimusten mukaan lievitä oireita enempää kuin muut toimenpiteet. Tärkein tutkimus on peräisin Saksasta: German Amalgam Trial -tutkimuksessa 90 ihmistä, jotka katsoivat oireidensa johtuvan amalgaamista, jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään: amalgaamin poisto, amalgaamin poisto sekä suurilla vitamiini- ja hivenainemäärillä tehtävä ”poistohoito” tai terveysohjelma ilman poistoa. 12 kuukauden kuluttua oiresumma laski molemmissa poistoryhmissä 3,5 pistettä ja ilman poistoa olleessa ryhmässä 2,5 pistettä. Ero ei ollut merkitsevä, ja kaikkien kolmen ryhmän vointi parani [3].
Norjalaisessa tutkimuksessa havaittiin kolme vuotta poiston jälkeen vähemmän oireita kuin hoitamattomassa vertailuryhmässä [12]. Se oli kuitenkin pieni, osallistujat tiesivät, poistettiinko heidän amalgaaminsa, ja odotukset voivat muuttaa oireita huomattavasti.
Tärkeää: poraamisen aikana vapautuu lyhytaikaisesti enemmän elohopeahöyryä kuin ehjää täytettä pureskeltaessa [11]. Jos täyte on joka tapauksessa vaihdettava, esimerkiksi koska se murtuu tai sen alle muodostuu reikiä, vesijäähdytys, tehokas imu ja kumipatja (koferdami) suojaavat. Ehjien täytteiden vaihto ilman lääketieteellistä syytä ei ole Saksassa lakisääteisen sairausvakuutuksen korvaama palvelu.
Käytä grafiikkaa omalla sivullasi
Saat käyttää grafiikkaa vapaasti lähdemaininnalla ja linkillä. Kopioi koodi:
<a href="https://gesundefakten.com/fi/terveys/elohopeamyrkytys/"><img src="https://gesundefakten.com/wp-content/uploads/2026/11/q2-amalgam-fi.webp" alt="Infografiikka: Satunnaistetut amalgaamitutkimukset, lasten älykkyysosamääräero 1,0 pistettä ei merkitsevä, oireet poiston jälkeen miinus 3,5 verrattuna miinus 2,5 ilman poistoa" width="1536" height="1024"></a><br>Lähde: <a href="https://gesundefakten.com/fi/terveys/elohopeamyrkytys/">gesundefakten.com</a>Onko amalgaami kielletty?
Kyllä, 1.1.2025 alkaen amalgaamia ei saa EU:ssa pääsääntöisesti enää käyttää hammastäytteisiin. Poikkeuksia on vain, jos hammaslääkäri pitää sitä lääketieteellisistä syistä ehdottoman välttämättömänä [6]. Jo heinäkuusta 2018 lähtien kielto on koskenut maitohampaita, alle 15-vuotiaita lapsia sekä raskaana olevia ja imettäviä [13]. Pääsyy on ympäristönsuojelu: hammaslääkärien vastaanotoilta ja krematorioista elohopea päätyy ilmaan, veteen ja lopulta kaloihin.
Saksassa lakisääteisesti vakuutetuille tästä ei aiheudu lisäkustannuksia. Takahampaiden alueella itsekiinnittyvät materiaalit, kuten lasi-ionomeerisementti, ovat Saksassa vuodesta 2025 lähtien lakisääteisen sairausvakuutuksen korvaamia, poikkeustapauksissa myös tietyt muovitäytteet, ja etuhampaiden alueella muovitäytteet [14].
Elohopea kalassa: kuinka paljon elohopeaa tonnikalassa on?
Säilyketonnikalassa elohopeaa on kohtalaisesti, suuret petokalat kuten miekkakala ja hai ovat todellisia kärkisijojen haltijoita. Tämän osoittavat Yhdysvaltain elintarvikeviranomaisen FDA:n yli 20 vuoden mittaustiedot:
| Kala | Elohopea, keskiarvo (mg/kg) |
|---|---|
| Miekkakala | 0,995 |
| Hai | 0,979 |
| Isosilmätonnikala, tuore | 0,689 |
| Keltaevätonnikala, tuore | 0,354 |
| Valkotonnikala (albacore), säilyke | 0,350 |
| Pallas | 0,241 |
| Tonnikala light (yleensä boniitti), säilyke | 0,126 |
| Turska | 0,111 |
| Silli | 0,078 |
| Taimen | 0,071 |
| Alaskanseiti | 0,031 |
| Lohi, tuore | 0,022 |
| Sardiini | 0,013 |
| Katkarapu | 0,009 |
Lähde: FDA, Mercury Levels in Commercial Fish and Shellfish 1990–2012 [4]. Yksittäiset kalat voivat olla selvästi korkeammalla tai matalammalla tasolla.
Käytä grafiikkaa omalla sivullasi
Saat käyttää grafiikkaa vapaasti lähdemaininnalla ja linkillä. Kopioi koodi:
<a href="https://gesundefakten.com/fi/terveys/elohopeamyrkytys/"><img src="https://gesundefakten.com/wp-content/uploads/2026/11/q2-fisch-fi.webp" alt="Infografiikka: Elohopea kalassa, miekkakala 0,995 ja hai 0,979 mg/kg, säilyketonnikala light 0,126, lohi 0,022, sardiini 0,013 mg/kg" width="1536" height="1024"></a><br>Lähde: <a href="https://gesundefakten.com/fi/terveys/elohopeamyrkytys/">gesundefakten.com</a>EU:ssa tonnikalalle on asetettu elohopean enimmäispitoisuus 1 milligramma kilossa [15]. Säilyketonnikala light on keskimäärin noin kahdeksasosa tästä [4]. Pienemmät, lyhytikäiset tonnikalalajit kuten boniitti sisältävät vähemmän elohopeaa kuin suuret ja vanhat yksilöt.
Usein sanotaan, että tonnikalan elohopea nousee joka vuosi, jotkin lähteet mainitsevat 4 prosenttia. Lähes 3 000 trooppisen tonnikalan näytteen analyysi osoittaa muuta: vuodesta 1971 lähtien arvot ovat pysyneet maailmanlaajuisesti suurelta osin vakaina, vain Luoteis-Tyynellämerellä ne nousivat ajoittain. Ne eivät kuitenkaan ole laskeneet vähentyneistä päästöistä huolimatta, koska valtameri varastoi vanhaa elohopeaa vuosikymmeniä [5].
Kala raskauden aikana: vältettävä vai syötävä?
Raskaana olevien tulisi syödä kalaa, mutta välttää suuria petokaloja. Saksan riskinarviointilaitos (Bundesinstitut für Risikobewertung) neuvoo raskaana olevia ja imettäviä olemaan pidättyväisiä tonnikalan suhteen sekä välttämään miekkakalaa, haita (myös nimillä Schillerlocken tai Seeaal myytynä) ja muita suuria petokaloja [16]. Kala sinänsä on arvokasta: Seychelleillä raskaana olevat söivät keskimäärin 12 kalaateriaa viikossa, eikä heidän lapsillaan todettu 9 vuoden iässä kehityshaittoja elohopeasta [17]. Färsaarilla, missä syötiin paljon pitkäevävalasta, tutkijat havaitsivat sen sijaan lieviä puutoksia lapsilla, joiden altistus oli suuri [18]. EFSA olettaa, että kalan omega-3-rasvat kompensoivat osan elohopean vaikutuksesta [8].
Myyttitarkistus: mitä elohopeasta väitetään
Amalgaamin ja tonnikalan ympärillä kiertää paljon ristiriitaisia väitteitä. Yleisimmät erehdykset:
- ”Amalgaamista ei imeydy lainkaan elohopeaa.” Väärin. Hengitetystä elohopeahöyrystä imeytyy noin 80 prosenttia, vain määrä on pieni [7].
- ”Lohi on voimakkaasti kuormittunut petokala.” Väärin. Lohi kuuluu 0,022 mg/kg pitoisuudellaan vähiten kuormittuneisiin ruokakaloihin [4].
- ”Poiston jälkeen 70 prosentin vointi paranee.” Tällaiset luvut tulevat vastaanotoilta, joilla ei ole vertailuryhmää. Satunnaistetussa saksalaistutkimuksessa myös ryhmän, jonka täytteitä ei poistettu, vointi parani [3].
- ”Tonnikalaa korkeintaan kerran viikossa” tai ”kaksi tai kolme purkkia ei ole ongelma”. Verkossa kiertää hyvin erilaisia rajoja. Saksan ravitsemusyhdistys (Deutsche Gesellschaft für Ernährung) suosittelee yhteensä yhtä tai kahta kala-annosta viikossa, mieluiten vuorotellen vähärasvaista merikalaa ja rasvaista kalaa kuten lohta tai silliä [19].
Muita yleisiä väitteitä faktantarkistuksessa:
| Väite | Mitä todisteet osoittavat |
|---|---|
| ”Joka toisella amalgaamin kantajalla syljen elohopea ylittää raja-arvon” (Tübingenin purukumitesti) | Sylkitesti mittaa lähinnä elohopeaa, jota keho tuskin imee, eikä hengitettyä höyryä. Ihmisbiomonitoroinnin komissio pitää sitä siksi sopimattomana [20]. |
| ”DMPS-provokaatiotesti näyttää, kuinka paljon elohopeaa kehoon on varastoitunut” | Kelatointiaine lisää elohopean erittymistä lähes kaikilla, myös ilman erityistä altistusta. Viitearvoja ei ole, testi ei ole luotettava ja voi aiheuttaa haittavaikutuksia [21]. |
| ”Lasten rokotteet sisältävät elohopeaa” | Elohopeaa sisältävä säilöntäaine tiomersaali on poistettu EU:ssa lasten rokotteista tai sen määrää on vähennetty voimakkaasti 1990-luvun lopulta lähtien. Tutkimukset eivät löytäneet yhteyttä kehityshäiriöihin [22]. |
Elohopean testaaminen, poistaminen ja purkautuminen kehosta
Järkevä testi on veri- tai virtsanäyte ilman aiempaa lääkkeiden antoa, arvioituna Saksan ympäristöviraston arvojen mukaan [7]. Yhteyspisteitä ovat perusterveydenhuolto sekä työ- ja ympäristölääketieteen poliklinikat. Hiusanalyysit ja DMPS- tai DMSA-provokaatiotestit eivät sovellu tähän [21].
Chlorella-leville, korianterille tai ravintolisille perustuvasta ”poistohoidosta” ei ole luotettavia ihmistutkimuksia. German Amalgam Trial -tutkimuksessa suurilla vitamiini- ja hivenainemäärillä tehty poistohoito ei tuonut lisähyötyä [3]. Todellisia myrkytyksiä lääkärit hoitavat hyväksytyillä kelatointiaineilla. Ilman todettua myrkytystä näitä valmisteita ei kuulu käyttää itsehoitona. Keho myös purkaa elohopeaa itse: veren metyylielohopea puolittuu arvioiden mukaan noin 50–80 päivässä, jos uutta saantia ei tule [23].
Näin vähennät elohopeakuormitustasi
- Kalan valinta: yksi tai kaksi kala-annosta viikossa [19], useammin lohta, silliä, sardiinia, taimenta tai seitiä, harvoin tonnikalapihviä, ei miekkakalaa tai haita, erityisesti raskauden ja imetyksen aikana [16].
- Säilyketonnikala: ”light” eli boniitti on vähemmän kuormittunut kuin valkotonnikala [4].
- Ehjät amalgaamitäytteet: älä poistata ennalta varalta, vaan vaihda, kun ne joka tapauksessa on uusittava. Todetun allergian kohdalla päätöksen tekee hammaslääkärin vastaanotto.
- Rikkoutunut energiansäästölamppu: tuuleta huone heti ja poistu 15 minuutiksi, kerää jäänteet kostealla liinalla, älä imuroi, vie suljetussa lasipurkissa kierrätyspisteeseen [24].
- Ei ihoa vaalentavia voiteita epävarmoista lähteistä: Internetistä ostetut voiteet ja saippuat sisältävät toistuvasti elohopeaa, vaikka se on EU:ssa kielletty kosmetiikassa [9].
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä ovat elohopeamyrkytyksen oireet?
Kroonisessa myrkytyksessä tyypillisiä ovat vapina, ärtyneisyys, muisti- ja unihäiriöt, suun tulehdukset ja munuaisvauriot, äkillisessä yskä, hengenahdistus ja kuume. Epäilyssä veri ja virtsa kannattaa tutkituttaa lääkärillä, hätätilanteessa soita Myrkytystietokeskukseen tai 112 [7].
Pitäisikö minun poistattaa amalgaamitäytteeni?
Vain jos siihen on hammaslääketieteellinen syy tai allergia on todettu. Poistaminen vapauttaa lyhytaikaisesti enemmän elohopeaa, eikä saksalaisessa amalgaamitutkimuksessa tuonut lisähyötyä terveysohjelmaan verrattuna [3].
Kuinka usein tonnikalaa saa syödä?
Aikuisille säilyketonnikala on satunnaisesti vaaratonta, arvot ovat keskimäärin selvästi EU:n enimmäispitoisuuden alapuolella [4][15]. Vaihtelu vähän elohopeaa sisältävien kalojen, kuten lohen, silliä tai sardiinin, kanssa vähentää saantia, ja kaiken kaikkiaan Saksan ravitsemusyhdistys DGE suosittelee yhtä tai kahta kala-annosta viikossa [19]. Raskaana olevien ja imettävien tulisi rajoittaa tonnikalaa [16].
Mitä tehdä, jos elohopealämpömittari rikkoutuu?
Vanha kuumemittari sisältää selvästi enemmän elohopeaa kuin energiansäästölamppu. Kaikki muut, myös lemmikit, poistuvat huoneesta, avaa ikkunat ja sulje ovet muihin huoneisiin. Työnnä pallot yhteen jäykällä paperilla ja siirrä ne teipin tai pipetin avulla suljettavaan lasipurkkiin. Älä koskaan imuroi tai lakaise äläkä huuhtele mitään viemäriin. Suuremmissa määrissä tai jos pallosia on matossa tai rakoissa, kysy neuvoa Myrkytystietokeskuksesta tai ympäristöviranomaiselta [25].
Johtopäätös: elohopeamyrkytys amalgaamista ja kalasta
Elohopeamyrkytystä ehjistä amalgaamitäytteistä ei nykyisen tutkimustiedon mukaan ole osoitettu, eikä ennalta varalta tehtävästä poistosta ole todistettua hyötyä. Tärkeämpi lähde on nykyään kala: kun välttää suuria petokaloja ja syö sen sijaan pieniä, rasvaisia kaloja, hyötyy omega-3-rasvoista ja saa vähän elohopeaa. Kalliit testit ja poistohoidot voit jättää väliin. Sarjan seuraavassa osassa käsitellään lyijyä. Miten muovihiukkasia pääsee kehoon, voit lukea artikkelistamme mikromuovit kehossa.
Lainausehdotus: gesundefakten.com (2026): Elohopeamyrkytys: kuinka vaarallisia amalgaami ja tonnikala todella ovat? https://gesundefakten.com/fi/terveys/elohopeamyrkytys/
Lähteet
- Bellinger DC, Trachtenberg F, Barregard L et al.: Neuropsychological and renal effects of dental amalgam in children: a randomized clinical trial. JAMA 2006. PubMed 16622139. DOI: 10.1001/jama.295.15.1775.
- DeRouen TA, Martin MD, Leroux BG et al.: Neurobehavioral effects of dental amalgam in children: a randomized clinical trial. JAMA 2006. PubMed 16622140. DOI: 10.1001/jama.295.15.1784.
- Melchart D, Vogt S, Köhler W et al.: Treatment of health complaints attributed to amalgam. J Dent Res 2008. PubMed 18362317. DOI: 10.1177/154405910808700410.
- U.S. Food and Drug Administration: Mercury Levels in Commercial Fish and Shellfish (1990–2012). fda.gov.
- Médieu A, Point D, Sonke JE et al.: Stable Tuna Mercury Concentrations since 1971 Illustrate Marine Inertia and the Need for Strong Emission Reductions under the Minamata Convention. Environ Sci Technol Lett 2024. DOI: 10.1021/acs.estlett.3c00949.
- Verordnung (EU) 2024/1849 zur Änderung der Verordnung (EU) 2017/852 hinsichtlich Dentalamalgam und anderer mit Quecksilber versetzter Produkte. eur-lex.europa.eu.
- Umweltbundesamt, Kommission Human-Biomonitoring: Stoffmonographie Quecksilber – Referenz- und Human-Biomonitoring-Werte (HBM). Bundesgesundheitsblatt 1999, Addendum 2009. umweltbundesamt.de. Sekä: UK Health Security Agency: Elemental mercury and inorganic mercury: toxicological overview. gov.uk.
- EFSA Panel on Contaminants in the Food Chain: Scientific Opinion on the risk for public health related to the presence of mercury and methylmercury in food. EFSA Journal 2012;10(12):2985. DOI: 10.2903/j.efsa.2012.2985.
- UN Environment Programme, Global Mercury Partnership: Fact sheet: Mercury in skin lightening creams. unep.org.
- Aminzadeh KK, Etminan M: Dental amalgam and multiple sclerosis: a systematic review and meta-analysis. J Public Health Dent 2007. PubMed 17436982. DOI: 10.1111/j.1752-7325.2007.00011.x.
- U.S. Food and Drug Administration: FDA Issues Recommendations for Certain High-Risk Groups Regarding Mercury-Containing Dental Amalgam, 24.09.2020. fda.gov.
- Lygre GB, Sjursen TT, Svahn J et al.: Characterization of health complaints before and after removal of amalgam fillings – 3-year follow-up. Acta Odontol Scand 2013. PubMed 22746255. DOI: 10.3109/00016357.2012.697577.
- Verordnung (EU) 2017/852 über Quecksilber, Artikel 10. eur-lex.europa.eu.
- GKV-Spitzenverband und KZBV: Füllungen ohne Amalgam: neue Kassenleistung ab 2025. gkv-spitzenverband.de.
- Asetus (EU) 2023/915 tiettyjen vieraiden aineiden enimmäispitoisuuksista elintarvikkeissa, liite I, elohopeaa koskeva jakso. eur-lex.europa.eu.
- Bundesinstitut für Risikobewertung: Fischverzehr in Schwangerschaft und Stillzeit: Einige Fischarten weisen hohe Methylquecksilber-Gehalte auf. Stellungnahme 2024. bfr.bund.de.
- Myers GJ, Davidson PW, Cox C et al.: Prenatal methylmercury exposure from ocean fish consumption in the Seychelles child development study. Lancet 2003. PubMed 12767734. DOI: 10.1016/S0140-6736(03)13371-5.
- Grandjean P, Weihe P, White RF et al.: Cognitive deficit in 7-year-old children with prenatal exposure to methylmercury. Neurotoxicol Teratol 1997. PubMed 9392777. DOI: 10.1016/s0892-0362(97)00097-4.
- Deutsche Gesellschaft für Ernährung: Gut essen und trinken – die DGE-Empfehlungen, 2024. dge.de.
- Umweltbundesamt, Kommission Human-Biomonitoring: Stellungnahme zur Bestimmung von Quecksilber im Speichel („Kaugummitest“). umweltbundesamt.de.
- Ruha AM: Recommendations for provoked challenge urine testing. J Med Toxicol 2013. PubMed 24113861. DOI: 10.1007/s13181-013-0350-7.
- European Medicines Agency: EMEA public statement on thiomersal in vaccines for human use – recent evidence supports safety of thiomersal-containing vaccines, 2004. ema.europa.eu.
- Jo S, Woo HD, Kwon HJ et al.: Estimation of the Biological Half-Life of Methylmercury Using a Population Toxicokinetic Model. Int J Environ Res Public Health 2015. PubMed 26264017. DOI: 10.3390/ijerph120809054.
- Umweltbundesamt: Energiesparlampen: Bei Bruch ist Lüften das A und O. Pressemitteilung. umweltbundesamt.de.
- U.S. Environmental Protection Agency: What to Do if a Mercury Thermometer Breaks. epa.gov.
